Hola Amigos...koska tässä on tulossa lähes kuukauden paussi Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita päivityksiin ajattelin kertoa, että lähdemme kiertämään Andalusiaa sen eri kaupunkeihin. Andalusia tuo mieleen muistoja, ihania muistoja - silloin kun ilmestyi kirja KOHTAUSPAIKKANA TORREMOLINOS - puhutaan 70-luvun lopusta, joka oli juuri vaihtunut 80-lukuun. Me menimme silloin kihloihin Muruni kanssa Torremolinoksessa. Ja ne muistot ovat edelleen vahvasti muistissa...Saapa nähdä käydäänkö tällä Andalusian kierroksella lopuksi vielä kihlapaikalla?
torstai 21. maaliskuuta 2024
lauantai 16. maaliskuuta 2024
Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita
Hyvää sunnuntaipäivää. Kevät tekee tuloaan, toivottavasti, nyt sataa ulkona lunta minkä soisi kyllä jo lakkaavan. Huomenna on HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus taas cafe Torpanrannassa ja se on hienoa. Sitten minulle tuleekin lähes kuukauden paussi sillä lähdemme Muruni kanssa pienelle kierrokselle Andalusiaan ja takaisin tullessamme toivottavasti kevät olisi puhjennut ja myös terassikausi saisi alkunsa. Näin myös tästä virtualisesta elämästä tulee paussi ja treenit Tuulimäen Boxingsalilla myös, sillä takaisin tullessani aloitan VARJONYRKKEILY leirini Toppelundin Areenalla ja paluu Tuulimäen salille tapahtuu 1.8. jälkeen. Näin siis kohti kevättä ja kesää....Virtuaalisin terveisin...palataan jossakin vaiheessa taas Tapaamisiin & Tapahtumiin & Tarinoihin!
Eilen 15.1.2024 oli jälleen HEI ME KAHVITELLAAN maanantain viikottainen kahvittelutapaaminen kavereiden kanssa. Se on arvokas juttu. Niin monenlaisia kavereita, ex-urheilijoita, koulukavereita kymmnien vuosien takaa, muusikoita, laulajia, liikemiehiä ja ystäviä vaikka mistä ammateista. Myös kavereita joihin olen tutustunut vasta vähän aikaa sitten. Näin tämä vuosi 2024 on saannut hienon alkunsaja eilinen kahvittelu oli kyllä ihan Rock and Roll!
1.10.2023 Ah, lokakuu....Syksy on nyt todellista. Syyskuu meni nopeasti. Niinkuin myös kolmekymmentä ensimmäistä päivää ilman some päivityksiä facebookissa, instagramissa, twitterissä ja ym.ym. Ja tänään jälkeen kolmenkymmenen päivän jälkeen sain ensimmäisen kysymyksen; "onko kaikki hyvin, kun ei ole vähään aikaan näkynyt päivityksiä missään" Hmm....Laitoin viestin kaikki hyvin, olen vain päättänyt pysyä poissa somesta ja virtuaalisesta elämästä. Tänään aloitin myös lokakuun treenit Tuulimäen boxingsalilla. Oikeastaan olen innostunut taas uudesta kuukaudesta. Treeni ja paino haasteestani, seuraamaan elämää tämän kuluvan kuukauden aikana, miten elää ilman somea? Poislukien tätä seuraamista ja raportoimisra tällä blogisivullani, joka on siis salainen tai ainakin koitan kirjoitella ilman, että kerron siitä kenellekkän. Viikko aloitetaan taas huomenaamuna HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisella kavereiden tapaamisella cafe Torpanranassa...tällä lähdetään.... lokakuu 2023...
Tänään 3.10.2023 tulin taas aamutreeneistäni Tuulimäen boxingsalilta ja ennenkuin menen suihkuun oli mun lähetettävä HEIKKI ORASMAALLE terveiset EIF-jalkapallojoukkueen noususta Veikkausliigaan korkeimmalle tasolle. Minulla on ollut ilo seurata EIFFIN pelejä jo monia vuosia ja meille on tullut kavereiden kanssa tavaksi ainakin kerran kesällä vierailla EFFIN peliä katsomassa Tammisaaressa ja on ollut aina ilo tavata tämä Tammisaaren Keisari (minkä lempinimen olen antanut Hessulle) joka on ollut EIFFIN huoltaja ja yksi tärkeä hengen nostaja. Hessu on muutenkin herrasmies, urheilumies, stadin slangin puuhamiehiä, voimailu-urheilussa ollut myös mukana ja asunut samassa talossa kummisetäni ja Berliinin Olympialaisissa kultaa voittaneen nyrkkeilymestarin STEN SUVION kanssa.....ehkä tämä kuva ja kuvatkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa....ONNITTELUT EIF & HESSU sekä PELAAJAT!
Tässä kerran Kappelissa kahvitellessamme siis vuosia sitten pyysin ISÄ MITROA siunaamaan EIFFIN menestyksen ja nousun Valioliigaan, Heikki kuuntelee pyyntöäni ja Masa von Elm nauraa sille, mutta menihän se perille....
Tässä myös yksi kuva kentän laidalta, kun olin EIFFIN peliä ja Hessua moikkaamassa. Näitä kuvia löytyy vuosien varrelta useammaltakin kentältä missä vierailin katsomassa pelejä. Olen aikamoinen futisfani. Se alkoi KAI PAHLMANISTA ja HPS:sän peleistä, jatkui ATIK ISMAILIN ja HJK:n monivuotisesta seuraamisesta pitkin etelä-Suomea myöten.....molemmat lapseni pelasivat futista ja olin aina kentän laidalla kyllä katsomassa....hmm...olen nähnyt futista enemmän kuin nyrkkeilyä....joo, se on kyllä aika paljon....no tämä kuuluu nyt tähän osioon Tarinaa.....
5.10.2023 Tänään aamulla jatkoin jälleen taisteluani vanhuutta vastaan Tuulimäen boxingsalilla 11 erän harjoituksella ja se tuntui yllättävän hyvältä tänään, mutta en aio kuitenkaan vielä muuttaa harjoitustani 12:ta. erään...vielä. Lokakuun alku on saannut alkunsa rauhallisesti ja pari tapahtumaakin on edessä, joten mielenkiintoni harjoittelemiseen ja elämään tässä hetkessä ilman virtuaalista elämää jatkuu. Edelleenkin tunnen yhä suurempaa päättäväisyyttä hylätä virtuaalinen elämä ja tyytyä ihan oikeisiin tapaamisiin ja kohtaamisiin kavereiden ja ystävien kanssa. Antaa nyt päivien, viikkojen ja kuukausien muodostaa omalla rauhallisella rytmillä sen. On vain tämä päivä ja tämä hetki....
7.10.2023 Lauantai aamupäivällä olen ABC:llä pitämässä pienen Coffee Time hetken ja miettimässä tätä elämän menoa, irrottautumista somesta. Se jatkuu vaikka tänään se tuntui vähän rajummin. Jotenkin sellainen putoaminen pois jostakin, sai sellaisen tunnemaailman aikaiseksi, kun antaa itselleen uteliaisuuden viedä katsomaan päivityksiö, tykkäämisiä ja jotenkin huomaa olevansa ulkopuolinen? En tiedä, pitäisikö todellakin poistaa esimerkiki facebook kokonaan ja jättää muut sinne tykkäämään toisistansa ja päivittämään omia merkittäviä päivän tapahtumia. Tämä poistuminen virtuaalisesta elämästä onkin kovin vaativaa ja ihmeellinen juttu? Esimerkiksi tämä facebook, jossa olen ollut mukana 2008:sta alkaen. Kuinka se on koukuttanut ja saa tunteen etttei sieltä voi olla pois. Päivittämättä tapahtumia jossa on mukana tai kertoa omista saavutuksista tässä päivässä tai tapaamisistaan tässä päivässä? Minulla ei ole mitään myytävää, ei ole mitään syytä mainostaa itseäni. Se on tehty. Enään ei ole kerrottavaa. Tunnen olevani merkityksetön. Vaikka kuinka yrittäisin keksiä, miten ja missä olen merkityksellinen, en keksi sitä? Ja se ei tarkoita sitä etteikö elämä olisi merkityksellinen. Minulla on perhe. Muruni ja lapseni puolisoineen. Tyttäreni dogi Milokin on minulle merkityksellinen. Ystävät, joita tapailen ovat merkityksellisiä. Treenaaminen Tuulimäen boxingsalilla on mitä merkityksellisintä. Mutta minä itse? En voi tuntea olevani merkityksellinen. Koitan löytää nyt päättäväisyyttä jättää tämä virtuaalinen elämä taakseni sillä minusta kyllä tuntuu, että aika on kulkenut ohitseni jo monta kymmentä vuotta sitten. Jäljellä ovat muistot mun sisimmässäni, syvällä, vain minulla. Tästä siirrynkin tähän menevään päivään ja voin kertoa, että sain tuolta glamourin ja säihkeen keskeltä olevalta ystävältäni senor Don Pasilta Espanjasta terveiset ja se lämmitti ja ilostutti, varsinkin kun täällä on harmaata ja kylmää.....haluaisin aurinkoon, lämpimään ja valoisaan....Buenos Dias senor Pasi......
maanantai 11. maaliskuuta 2024
Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita
Hyvää tiistaipäivää ystävät. On taas kuukausilounaan aika ESA HEINOSEN kanssa. Pävitetään taas vähän futista ja elämää sekä syödään hampurilaisateria Chicosissa. Ja koska tämän blogijutun otsikko on Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita tulee tähän päivään mukaan muutamia muistakin tarinoita. Tää aikahan on nykyisin niin hupaa ja päivät vilahtavat nopeasti ohitse, joten ihan hyvin voin hiukan vilkaista mitä tuossa aikaisemminkin on tullut tarinoitua. Vai mitä? No joo...se on vain tarinaa. Kaikesta huolimatta edelleen virtuaalisesti elämässä mukana ja ennenkaikkea myös oikeassa elämässä kavereita face to face kohdaten. Sille voi peukuttaa!!! Onneksi on Rock and Roll ja ystävät. Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita.....
1.9.2023 Harmaata ja sateista. Kesä vaihtui syksyksi. Tässä samalla aloitin yritykseni jota olen jo parin vuoden ajan ajatuksissani yrittänyt - poistua somesta! Miettinyt voiko tänä päivänä elää ilman somea? Olen aloittanut blogini ja sinne kirjoittamisen 2005 ja facebookissa olen ollut 2008 alkaen. Voiko olla ilman tykkäyksiä facebookisssa, instagramissa ynnä muissa some alustoilla. Se ei ole helppoa. Jäädä syrjään ja ottaa "riski", että lakkaat olemasta virtuaalisesti ja sinulle jää vain tämä elämä oikeine face to face tapaamisineen?
Cafe Torpanrannassa kahvittelemassa kavereiden kanssa.
10.9.2023 Kymmenes päivä ilman some pävityksiä! Ei yhtäkään reaktiota ja kysymystä missään muodossa minulle asiasta. Voin siis tehdä siitä johtopäätöksen ettei sitä ole huomannut vielä kukaan tai sitten siitä ei välitä kukaan? Joten voin aivan hyvin lakata olemassa somessa ja virtuaalisessa elämässä. Oikeassa elämässä tänään oli taas mun viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN tapaaminen cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa. Joten aloitetaan tämä viikko tällä avauksella. Esa Malm lähetti Whatsappin kautta terveiset ja kuvan New Yorkista, jossa hän oli John Lennonin muistomerkillä Keskuspuistossa, muistomerkin oli Yoko Ono tehnyt John Lennonin muistoksi. Vau, hieno! Tänä kesänä minäkin luin John Lennonin elämänkerta kirjan, joka oli yli 800 sivua jättimäinen ja perusteellinen kirjoitus John Lennonin elämästä. Näin siis kymmenen ensimmäistä päivää on takana. Palaan taas jos jotain tapahtuu tai mitä tapahtuu elämässä ilman somea?
14.9.2023Tässä oikeassa elämässä ajoimme autolla Hyvinkäälle ja käytiin Muruni äidin haudalla, syömässä yhdessä sushipaikassa, missä usein ollaan Hyvinkäällä käydessä käyty syomässä. Sitten mentiin katsomaan, yllätys, Elvis oli käymässä Hyvinkäällä ja samalla treffattiin hyvinkääläiset Päivi ja Topi Lindholmit. Topi on vanhan ajan nyrkkeilymiehen Aarni Lindholmin poika ja Markku "Mapa" Lindholmin veli. Mapa taas on nyrkkeilymme ex-mestareita keskisarjasta. Kuuntelimme Elviksen lauluja kahvin ja viinereiden kera ja paikka missä muuten olimme, oli Hyvinkään kaupungintalo....Joo...voisin sanoa päivä oli Rock and Roll....tälläista oikeassa elämässä, virtuaalinen elämä on taas tänään jäännyt tekemättä.....täytyy tyytyä tähän....
Topi ja Päivi Lindholm sekä minä siinä oikealla
On sunnuntai 17.9.2023. Kävin aamulla treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla siirtyen kymmeneräisestä yhdentoista erän harjoitteluun seuraaviksi 15. harjoituskerraksi. Toistaiseksi ei vieläkään ole ensimmäistäkään rekstiota eikä kysymystä ole tullut, enkö enään päivitä mitään facebookissa tai kirjoita täällä blogisivuillani? Tunnen itseni tällä hetkellä hiukan tyhjäksi, se merkityksetön hiipii mieleeni? Muuten tänään on ollut välillä aurinkoista, välillä vettä tullut kaatosateena. Nyt iltapäivällä kun lueslelen kirjaa partsilla aurinko taas paistaa.En tiedä, tuntuu kuin mieleni aistisi jotain nyt tästä menevästä aikajaksosta? Huomenna on taas HEI ME KAHVITELLAAN maanatainen kahvittelu tilaisuus cafe Totpanrannassa viikon alkajaiseksi,
Tänään 24.9.2023 jatkui kamppailu ikääntymistä vastaan Tuulimäen Boxingsalilla. Mukaani sain taas Rock and Roll sankarin JYRKI 69:sän joka on harrastanut tätä kuntonyrkkeilyä jo useamman kymmenen vuotta kanssani alkaen sieltä 2000-luvun alkupuolelta kuntosali Athlonista, jossa vedin kuntonyrkkeilytreenejä. Tässä onkin ollut kesäpaussi siitä kun viimeksi käytiin yhdessä treenaamassa. Jyrki on ollut bändinsä The 69 EYES:in kanssa rundaamassa maailmalla sekä myös kotimaassa. Sain treenin jälkeen THE 69 EYES bändin yli 30 vuosisesta urasta ketovan kirjan, joka on varmasti mielenkiintoinen.
Samalla tässä totean, että on sunnutai ja 24. NO SOME päivä ja vieläkään ei ole yhtään reaktioita asiaan tullut eikä kysymystä miksi ei ole enään mitään pävityksiä facebookissa, instagramissa eikä blogissanikaan? Tuntuu hauskalta, kun olen vuodesta 2005 pitänyt blogia ja vuodesta 2008 ollut facebookissa useammankin sivuston kera, niin olen pystynyt aivan huomaamattomasti poistumaan sieltä. Huomenna kuitenkin taas ihan oikeasti tapaan kavereita cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisessa tapaamisessa, josta myöskään ei ole ollut mitään virtuaalista infoa sen olemassa olosta, joten mielenkiintoista, tuleeko jengi vaan vanhasta muistista paikalle?
26.9.2023 tiistai päivä. Tulin Tuulimäen Boxingsalilta tuntumaa säilyttämästä ja olen siis siirtynyt yhdentoista erän treenisessioon seuraavaksi 15:sta treeniksi. Sen jälkeen siirryn taas normaaliin 12 erän harjoitussessioon mitä olen pitänyt sellaisena normaalina tälläiselle vanhenevalle eläkeläisukolle. Siinä vieressä yksi kiva kuva ja mainoskortti jostakin muinaisaika sitten olleesta....Samalla totean, että 26. NO SOME päivä on menossa ja edelleen välttelen päivittämästä someen ja elämästä virtuaalista elämää. Ja totean myös, ettei mun virtuaalista läsnäoloa ole edelleenkään kukaan kaivannut? Eilen kahvittelin jengin kanssa viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudessani cafe Torpanranassa ja se oli taas myös todellista ilman virtuaalista pävittämistä ja jengi joka siellä oli, oli myös kymmenien ja kymmenien vuosien takaa. Joten elämä rullaa ja on aikajaksoja jotka elävät edelleen muistoissa.....
28.9.2023 Torstaipäivä. Niinpä, kohta syyskuu saa loppunsa ja kesä on taas muisto kesästä 2023. Tänään olin jälleen Tuulimäen Boxingsalilla taistelemassa vanhuutta vastaan 11 erän harjoituksella. Se tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta sitten iltapävällä tunsin kyllä sen hiukan vieneen voimia ja energiaa. Myös samalla vietän 28:tta NO SOME päivää ja jotenkin tänään tunne luisuvani jonnekkin kohteeseen "merkityksetön"? On se sellainen tunne kun en ole pävittänyt mitään en facebookkiin en instagramiin enkä muuhunkaan someen. Elämä sinänsä soljuaa ihan hyvin, verkkaisesti tosin, mutta ehkä tärkeimpänä on nyt kuitenkin yritykseni taistella tätä ikääntymisen takia vanhuutta vastaan ja vastustaa tunnetta "merkityksetön" vielä en tiedä onnistunko siinä. Aion nyt katsoa ja raportoida sitä täällä blogissani salaisesti, toivottavasti sitä ei kukaan huomaan.Nyt iltapäivällä istuskelin partsilla lukien KEITH RICHARDIN kirjaa ELÄMÄ....sopii hyvin tähän omaankin elämänkulkuun....Uskon että ajatuksissani vaivun tässä viikkojen ja kuukausien aikana pohtimaan tätä elämää enemmänkin....onhan se suuri asia jos sitä saa vielä elää!
1.9.2023 Harmaata ja sateista. Kesä vaihtui syksyksi. Tässä samalla aloitin yritykseni jota olen jo parin vuoden ajan ajatuksissani yrittänyt - poistua somesta! Miettinyt voiko tänä päivänä elää ilman somea? Olen aloittanut blogini ja sinne kirjoittamisen 2005 ja facebookissa olen ollut 2008 alkaen. Voiko olla ilman tykkäyksiä facebookisssa, instagramissa ynnä muissa some alustoilla. Se ei ole helppoa. Jäädä syrjään ja ottaa "riski", että lakkaat olemasta virtuaalisesti ja sinulle jää vain tämä elämä oikeine face to face tapaamisineen?
10.9.2023 Kymmenes päivä ilman some pävityksiä! Ei yhtäkään reaktiota ja kysymystä missään muodossa minulle asiasta. Voin siis tehdä siitä johtopäätöksen ettei sitä ole huomannut vielä kukaan tai sitten siitä ei välitä kukaan? Joten voin aivan hyvin lakata olemassa somessa ja virtuaalisessa elämässä. Oikeassa elämässä tänään oli taas mun viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN tapaaminen cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa. Joten aloitetaan tämä viikko tällä avauksella. Esa Malm lähetti Whatsappin kautta terveiset ja kuvan New Yorkista, jossa hän oli John Lennonin muistomerkillä Keskuspuistossa, muistomerkin oli Yoko Ono tehnyt John Lennonin muistoksi. Vau, hieno! Tänä kesänä minäkin luin John Lennonin elämänkerta kirjan, joka oli yli 800 sivua jättimäinen ja perusteellinen kirjoitus John Lennonin elämästä. Näin siis kymmenen ensimmäistä päivää on takana. Palaan taas jos jotain tapahtuu tai mitä tapahtuu elämässä ilman somea?
Tänään 13.9.2023 olimme kuukausilounaalla Sellon Chicosissa nuoruuden kaverini Esa HEINOSEN kanssa. Olemme tehneet sen jo vuosia. Olemme todellakin ihan nuoruuden kavereita. Esa oli futiksessa HJK:n ja maajoukkueeen pitkäaikainen huoltaja/fysio. Hänen veljensä Paavo Heinonen oli silloin HJK.n ja futismaajoukkueen molari eli maalivahti. Lisäksi Esa oli uimahypääjä, niinkuin hänen jo poismennyt veljensä Pekka. Lisäksi Esa oli monta kymmentä vuotta voimisteluopettaja ja on edelleen varsin sporttinen. On arvokasta tämä meidän "kuukausilounaamme" jolloin päivitämme meneviä päiviä ja tänään totesimme, että viiden vuoden sunnitelma on kummallakin tehty eteenpän ja funtsasimme vieläkö Chicos olisi vielä täällä Sellossa olemassa?
HJK:n ja futismaajoukkueemme ex-maalivahti mestari Paavo Heinonen ja minä Toppelundin nurtsilla, täällä Haukulahdessa jossa meillä on ilo kohdata useinkin rannoilla kävellessä ja koiria ulkoiluttaessa.Tänään 15.9.2023 on 15.sta päivä ilman somea, facebookissa, instagramissa ym.ym. Ei myöskään tarinoita täällä blogissani. Tätä ei oteta huomioon sillä tätä ei tiedä kukaan? Tallennan vain raporttia, voisin sanoa ensimmäistä kertaa jälkeen vuoden 2005 kun en ole päivittänyt mitän täällä somessa. Tuntuu kyllä tavallaan omituiselta. Tunnen itseni merkityksettömäksi, vaikka asia ei ole niin. On kuitenkin tunne ja ajatus siitä, että tällä virtuaalisella elämällä ei ole ollut merkitystä, kun sen voi ikäänkuin sormia napsauttamalla jättää taakseen? Eikä ainakaan toistaiseksi, se ole saannt ketään, sitä reakoimaan ja huomaamaan? Ihmeellistä, mutta ei kuitenkaan tärkeätä. Tänään kävelimme Muruni kanssa Nokkalan Majakkaan sen kattoterasille syömään hampurilaislounaan autingonpaisteessa huikean merinäkymää ihaillen. Ah, kuinka tärkeätä, jaksaa vielä kävellä, nauttia luonnosta. Treenit Tuulimäen boxingsalilla nyt syyskuussa hiukan takeltelee, täytyy koittaa löytää jostakin se TIIKERINSILMÄ, muistatte varmaan sen Rocky elokuvan EYE OF THE TIGER....
20.9.2023 Tänään on keskiviikko ja harmaa ja sateinen päivä. Kävelimme tänään lounaalle Tapiolaan yhteen suosikki ruokapaikkaamme, jossa on todella hyvä lounas. Eikä se pettänyt tänäänään. Entrecote oli maistuva ja hyvä. Kun lähdimme sieltä tapahtui taas yksi sattumalta tapaaminen. Tapasimme Arttu Wiskarin ja jäimme vaihtamaan kuulumisia. Olemme tunteneet Artun jo pikkupojasta, sillä meidän Jerri pelasi samassa jääkiekkojoukkueessa ja opimme silloin tunteman myös Artun isän Juhan, jonka pävityksen facebookissa olin nähnyt pari päivää sitten, oli joutunut sairaalaan ja leikkaukseen. Kuulimme onneksi nyt, että hän on toipumassa. Lisäksi Arttu kertoi, että hänen yhdeksänvuotias poikansa olisi kiinostunut nyrkkeilystä. Hmm, kuulisinko muutaman vuoden kuluttua, että hänestä on tullut nyrkkeilijä? Yksi asia joka kuuluu tässä ottaa nyt esiin, on se että nyt on 20.nes NO SOME päivä, jos ei oteta huomioon tätä raporttiani siitä miten irrottaudutaan virtuaalisesta elämästä ja eletään ilman tykkäyksiä. Tästä raportistahan ei tiedä kukaan, niinkuin ei toistaiseksi ole tainnut kukaan huomata myöskään poissaoloani somemaailmasta. Voin tehdä siitä johtopäätöksen, mutta jätetään se myöhemmäksi sillä nythän on vasta 20.nes päivä NO SOME DAY
Tänään 24.9.2023 jatkui kamppailu ikääntymistä vastaan Tuulimäen Boxingsalilla. Mukaani sain taas Rock and Roll sankarin JYRKI 69:sän joka on harrastanut tätä kuntonyrkkeilyä jo useamman kymmenen vuotta kanssani alkaen sieltä 2000-luvun alkupuolelta kuntosali Athlonista, jossa vedin kuntonyrkkeilytreenejä. Tässä onkin ollut kesäpaussi siitä kun viimeksi käytiin yhdessä treenaamassa. Jyrki on ollut bändinsä The 69 EYES:in kanssa rundaamassa maailmalla sekä myös kotimaassa. Sain treenin jälkeen THE 69 EYES bändin yli 30 vuosisesta urasta ketovan kirjan, joka on varmasti mielenkiintoinen.
28.9.2023 Torstaipäivä. Niinpä, kohta syyskuu saa loppunsa ja kesä on taas muisto kesästä 2023. Tänään olin jälleen Tuulimäen Boxingsalilla taistelemassa vanhuutta vastaan 11 erän harjoituksella. Se tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta sitten iltapävällä tunsin kyllä sen hiukan vieneen voimia ja energiaa. Myös samalla vietän 28:tta NO SOME päivää ja jotenkin tänään tunne luisuvani jonnekkin kohteeseen "merkityksetön"? On se sellainen tunne kun en ole pävittänyt mitään en facebookkiin en instagramiin enkä muuhunkaan someen. Elämä sinänsä soljuaa ihan hyvin, verkkaisesti tosin, mutta ehkä tärkeimpänä on nyt kuitenkin yritykseni taistella tätä ikääntymisen takia vanhuutta vastaan ja vastustaa tunnetta "merkityksetön" vielä en tiedä onnistunko siinä. Aion nyt katsoa ja raportoida sitä täällä blogissani salaisesti, toivottavasti sitä ei kukaan huomaan.Nyt iltapäivällä istuskelin partsilla lukien KEITH RICHARDIN kirjaa ELÄMÄ....sopii hyvin tähän omaankin elämänkulkuun....Uskon että ajatuksissani vaivun tässä viikkojen ja kuukausien aikana pohtimaan tätä elämää enemmänkin....onhan se suuri asia jos sitä saa vielä elää!
30.9.2023 On lauantai ja syyskuun viimeinen päivä. Ja en ole pävittänyt yhtään mitään facebookissa ja enkä myöskään somessa kertoillut kuulumisiani, tapahtumia ja tapaamsia. Ei sikseen, että sitä olisi kukaan kaivannutkaan, sillä ainakaan ei kukaan ei yksikään kavereista ja ystävistä ole sitä ihmetellyt tai kysellyt.Tietenkin niillä mun facebook sivustoilla on niin paljon juttuja ja kuvia ettei sen runsauden ollessa ole enään mitään kysyttävääkään. Face to face tapaamiset viikottaisien tapaamisten kanssa cafe Torpanrannassa ovat jatkuneet ilman virtuaalista pävittämistä. Niinpä nyt siirrynkin lokakuun puolelle huomisesta ja keskityn edelleen Tuntuman Säilyttämiseen Tuulimäen Boxingsalilla neljästi viikossa ja yritän päästä taas painonpudotukseni hallintaan sillä syyskuu ei ollut menestys vaan 400 gramaa painon nousua. Tervetuloa lokakuu 2023!
sunnuntai 10. maaliskuuta 2024
Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita
Hyvää viikonalkua. On taas maanantai ja HEI ME KAHVITELLAAN viikottainen kahvittelu ja tapaaminen kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. Facebook muistutti tänään yhdellä kuvalla jo poismennyttä ystävästäni OSSI AHLAPUROSTA joka myös kävi silloin tällöin kahvittelemassa kanssamme. Olkoon OSSIKIN hengessä mukana tänään. Muistaen lämpimästi.
OSSI AHLAPURO siinä vasemmalla puolella. Olimme OSSIN kanssa tuntenet toisemme kauan ja oli aina suuri ilo tavata tämä loistava taiteilija ja näyttelijä. Siksi myös hän kuuluu ilman muuta tänne VIERASKIRJAANI. OSSI AHLAPURON hienon hieno tulkinta kappaleesta MY WAY suomeksi laulettuna nimellä MINUN TIENI on yksi suuria suosikkejani ja koskettaa!
keskiviikko 6. maaliskuuta 2024
Tapaamisia &Tapahtumia & Tarinoita
Eilen oli ilo lounastaa Rock and Roll lounas vasemmalla edessä Gentleman kitaristi ja Tinos-bändin bossin KARI AULON sekä oikealla etualalla Kuvakirjataiteilija ja Rock and Roll valokuvaajan MASA von ELMIN sekä TINOS bändin super rumpalin HATE SJÖBLOMMIN kanssa. Tarinaa Rock and Rollista maukkaan ja maistuvan buffet-pöydän herkkujen kera. Hyvä yhdistelmä. Aurinko paistoi myös upeasti ja toi mieleen....kevät saapuu....
perjantai 1. maaliskuuta 2024
Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita
Hyvää perjantaipäivää. Tämä päivä on ollut kyllä merkityksellinen. Mitenkään merkityksellistä ei ollut aamutreeni ystäväni MUSTAN UHKAN kanssa Tuulimäen Boxingsalilla vaikka jokinen kerta jonka pääsen ja jaksan treenata on yksi päivä taistelussani vanhuutta vastaan. Tiedä sitä sitten miten tässä onnistun. No se oli kuitenkin päivän aloitus. Sitten MERKITYKSELLISTÄ oli, että Suomi ja me saatiin tänään virallisesti uusi presidentti ALEXANDER STUBBISTA jonka juhlallisuuksia katsoimme monen tunnin TV lähetyksestä ja kyllä tuntuu, että kun SAULI NIINISTÖ oli arvostettu ja kiitetty kaksitoistavuotisen presidenttikauden ajan, saamme myös ALEXANDER STUBBISTA hyvän presidentin. Joten kaikkea hyvää ja menestystä uudelle presidentille toivottaen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)