Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita

Hyvää tiistaipäivää ystävät. On taas kuukausilounaan aika ESA HEINOSEN kanssa. Pävitetään taas vähän futista ja elämää sekä syödään hampurilaisateria Chicosissa. Ja koska tämän blogijutun otsikko on Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita tulee tähän päivään mukaan muutamia muistakin tarinoita. Tää aikahan on nykyisin niin hupaa ja päivät vilahtavat nopeasti ohitse, joten ihan hyvin voin hiukan vilkaista mitä tuossa aikaisemminkin on tullut tarinoitua. Vai mitä? No joo...se on vain tarinaa. Kaikesta huolimatta edelleen virtuaalisesti elämässä mukana ja ennenkaikkea myös oikeassa elämässä kavereita face to face kohdaten. Sille voi peukuttaa!!!  Onneksi on Rock and Roll ja ystävät. Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita.....

1.9.2023 Harmaata ja sateista. Kesä vaihtui syksyksi. Tässä samalla aloitin yritykseni jota olen jo parin vuoden ajan ajatuksissani yrittänyt - poistua somesta! Miettinyt voiko tänä päivänä elää ilman somea? Olen aloittanut blogini ja sinne kirjoittamisen 2005 ja facebookissa olen ollut 2008 alkaen. Voiko olla ilman tykkäyksiä facebookisssa, instagramissa ynnä muissa some alustoilla. Se ei ole helppoa. Jäädä syrjään ja ottaa "riski", että lakkaat olemasta virtuaalisesti ja sinulle jää vain tämä elämä oikeine face to face tapaamisineen? 

                            Cafe Torpanrannassa kahvittelemassa kavereiden kanssa.

10.9.2023 Kymmenes päivä ilman some pävityksiä! Ei yhtäkään reaktiota ja kysymystä missään muodossa minulle asiasta. Voin siis tehdä siitä johtopäätöksen ettei sitä ole huomannut vielä kukaan tai sitten siitä ei välitä kukaan? Joten voin aivan hyvin lakata olemassa somessa ja virtuaalisessa elämässä. Oikeassa elämässä tänään oli taas mun viikottainen HEI ME KAHVITELLAAN tapaaminen cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa. Joten aloitetaan tämä viikko tällä avauksella. Esa Malm lähetti Whatsappin kautta terveiset ja kuvan New Yorkista, jossa hän oli John Lennonin muistomerkillä Keskuspuistossa, muistomerkin oli Yoko Ono tehnyt John Lennonin muistoksi. Vau, hieno! Tänä kesänä minäkin luin John Lennonin elämänkerta kirjan, joka oli yli 800 sivua jättimäinen ja perusteellinen kirjoitus John Lennonin elämästä. Näin siis kymmenen ensimmäistä päivää on takana. Palaan taas jos jotain tapahtuu tai mitä tapahtuu elämässä ilman somea?

                                        

Tänään 13.9.2023 olimme kuukausilounaalla Sellon Chicosissa nuoruuden kaverini Esa HEINOSEN kanssa. Olemme tehneet sen jo vuosia. Olemme todellakin ihan nuoruuden kavereita. Esa oli futiksessa HJK:n ja maajoukkueeen pitkäaikainen huoltaja/fysio. Hänen veljensä Paavo Heinonen oli silloin HJK.n ja futismaajoukkueen molari eli maalivahti. Lisäksi Esa oli uimahypääjä, niinkuin hänen jo poismennyt veljensä Pekka. Lisäksi Esa oli monta kymmentä vuotta voimisteluopettaja ja on edelleen varsin sporttinen. On arvokasta tämä meidän "kuukausilounaamme" jolloin päivitämme meneviä päiviä ja tänään totesimme, että viiden vuoden sunnitelma on kummallakin tehty eteenpän ja funtsasimme vieläkö Chicos olisi vielä täällä Sellossa olemassa?

HJK:n ja futismaajoukkueemme ex-maalivahti mestari Paavo Heinonen ja minä Toppelundin nurtsilla, täällä Haukulahdessa jossa meillä on ilo kohdata useinkin rannoilla kävellessä ja koiria ulkoiluttaessa.

14.9.2023Tässä oikeassa elämässä ajoimme autolla Hyvinkäälle ja käytiin Muruni äidin haudalla, syömässä yhdessä sushipaikassa, missä usein ollaan Hyvinkäällä käydessä käyty syomässä. Sitten mentiin katsomaan, yllätys, Elvis oli käymässä Hyvinkäällä ja samalla treffattiin hyvinkääläiset Päivi ja Topi Lindholmit. Topi on vanhan ajan nyrkkeilymiehen Aarni Lindholmin poika ja Markku "Mapa" Lindholmin veli. Mapa taas on nyrkkeilymme ex-mestareita keskisarjasta. Kuuntelimme Elviksen lauluja kahvin ja viinereiden kera ja paikka missä muuten olimme, oli Hyvinkään kaupungintalo....Joo...voisin sanoa päivä oli Rock and Roll....tälläista oikeassa elämässä, virtuaalinen elämä on taas tänään jäännyt tekemättä.....täytyy tyytyä tähän....

                                     Topi ja Päivi Lindholm sekä minä siinä oikealla

Tänään 15.9.2023 on 15.sta päivä ilman somea, facebookissa, instagramissa ym.ym. Ei myöskään tarinoita täällä blogissani. Tätä ei oteta huomioon sillä tätä ei tiedä kukaan? Tallennan vain raporttia, voisin sanoa ensimmäistä kertaa jälkeen vuoden 2005 kun en ole päivittänyt mitän täällä somessa. Tuntuu kyllä tavallaan omituiselta. Tunnen itseni merkityksettömäksi, vaikka asia ei ole niin. On kuitenkin tunne ja ajatus siitä, että tällä virtuaalisella elämällä ei ole ollut merkitystä, kun sen voi ikäänkuin sormia napsauttamalla jättää taakseen? Eikä ainakaan toistaiseksi, se ole saannt ketään, sitä reakoimaan ja huomaamaan? Ihmeellistä, mutta ei kuitenkaan tärkeätä. Tänään kävelimme Muruni kanssa Nokkalan Majakkaan sen kattoterasille syömään hampurilaislounaan autingonpaisteessa huikean merinäkymää ihaillen. Ah, kuinka tärkeätä, jaksaa vielä kävellä, nauttia luonnosta. Treenit Tuulimäen boxingsalilla nyt syyskuussa hiukan takeltelee, täytyy koittaa löytää jostakin se TIIKERINSILMÄ, muistatte varmaan sen Rocky elokuvan EYE OF THE TIGER....

On sunnuntai 17.9.2023. Kävin aamulla treenaamassa Tuulimäen boxingsalilla siirtyen kymmeneräisestä yhdentoista erän harjoitteluun seuraaviksi 15. harjoituskerraksi. Toistaiseksi ei vieläkään ole ensimmäistäkään rekstiota eikä kysymystä ole tullut, enkö enään päivitä mitään facebookissa tai kirjoita täällä blogisivuillani? Tunnen itseni tällä hetkellä hiukan tyhjäksi, se merkityksetön hiipii mieleeni? Muuten tänään on ollut välillä aurinkoista, välillä vettä tullut kaatosateena. Nyt iltapäivällä kun lueslelen kirjaa partsilla aurinko taas paistaa.En tiedä, tuntuu kuin mieleni aistisi jotain nyt tästä menevästä aikajaksosta? Huomenna on taas HEI ME KAHVITELLAAN  maanatainen kahvittelu tilaisuus cafe Totpanrannassa viikon alkajaiseksi,

20.9.2023 Tänään on keskiviikko ja harmaa ja sateinen päivä. Kävelimme tänään lounaalle Tapiolaan yhteen suosikki ruokapaikkaamme, jossa on todella hyvä lounas. Eikä se pettänyt tänäänään. Entrecote oli maistuva ja hyvä. Kun lähdimme sieltä tapahtui taas yksi sattumalta tapaaminen. Tapasimme Arttu Wiskarin ja jäimme vaihtamaan kuulumisia. Olemme tunteneet Artun jo pikkupojasta, sillä meidän Jerri pelasi samassa jääkiekkojoukkueessa ja opimme silloin tunteman myös Artun isän Juhan, jonka pävityksen facebookissa olin nähnyt pari päivää sitten, oli joutunut sairaalaan ja leikkaukseen. Kuulimme onneksi nyt, että hän on toipumassa. Lisäksi Arttu kertoi, että hänen yhdeksänvuotias poikansa olisi kiinostunut nyrkkeilystä. Hmm, kuulisinko muutaman vuoden kuluttua, että hänestä on tullut nyrkkeilijä? Yksi asia joka kuuluu tässä ottaa nyt esiin, on se että nyt on 20.nes NO SOME päivä, jos ei oteta huomioon tätä raporttiani siitä miten irrottaudutaan virtuaalisesta elämästä ja eletään ilman tykkäyksiä. Tästä raportistahan ei tiedä kukaan, niinkuin ei toistaiseksi ole tainnut kukaan huomata myöskään poissaoloani somemaailmasta. Voin tehdä siitä johtopäätöksen, mutta jätetään se myöhemmäksi sillä nythän on vasta 20.nes päivä NO SOME DAY

Tänään 24.9.2023 jatkui kamppailu ikääntymistä vastaan Tuulimäen Boxingsalilla. Mukaani sain taas Rock and Roll sankarin JYRKI 69:sän joka on harrastanut tätä kuntonyrkkeilyä jo useamman kymmenen vuotta kanssani alkaen sieltä 2000-luvun alkupuolelta kuntosali Athlonista, jossa vedin kuntonyrkkeilytreenejä. Tässä onkin ollut kesäpaussi siitä kun viimeksi käytiin yhdessä treenaamassa. Jyrki on ollut bändinsä The 69 EYES:in kanssa rundaamassa maailmalla sekä myös kotimaassa. Sain treenin jälkeen THE 69 EYES bändin yli 30 vuosisesta urasta ketovan kirjan, joka on varmasti mielenkiintoinen.

Samalla tässä totean, että on sunnutai ja 24. NO SOME päivä ja vieläkään ei ole yhtään reaktioita asiaan tullut eikä kysymystä miksi ei ole enään mitään pävityksiä facebookissa, instagramissa eikä blogissanikaan? Tuntuu hauskalta, kun olen vuodesta 2005 pitänyt blogia ja vuodesta 2008 ollut facebookissa useammankin sivuston kera, niin olen pystynyt aivan huomaamattomasti poistumaan sieltä. Huomenna kuitenkin taas ihan oikeasti tapaan kavereita cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisessa tapaamisessa, josta myöskään ei ole ollut mitään virtuaalista infoa sen olemassa olosta, joten mielenkiintoista, tuleeko jengi vaan vanhasta muistista paikalle?

26.9.2023 tiistai päivä. Tulin Tuulimäen Boxingsalilta tuntumaa säilyttämästä ja olen siis siirtynyt yhdentoista erän treenisessioon seuraavaksi 15:sta treeniksi. Sen jälkeen siirryn taas normaaliin 12 erän harjoitussessioon mitä olen pitänyt sellaisena normaalina tälläiselle vanhenevalle eläkeläisukolle. Siinä vieressä yksi kiva kuva ja mainoskortti jostakin muinaisaika sitten olleesta....Samalla totean, että 26. NO SOME päivä on menossa ja edelleen välttelen päivittämästä someen ja elämästä virtuaalista elämää. Ja totean myös, ettei mun virtuaalista läsnäoloa ole edelleenkään kukaan kaivannut? Eilen kahvittelin jengin kanssa viikottaisessa HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudessani cafe Torpanranassa ja se oli taas myös todellista ilman virtuaalista pävittämistä ja jengi joka siellä oli, oli myös kymmenien ja kymmenien vuosien takaa. Joten elämä rullaa ja on aikajaksoja jotka elävät edelleen muistoissa.....

28.9.2023 Torstaipäivä. Niinpä, kohta syyskuu saa loppunsa ja kesä on taas muisto kesästä 2023. Tänään olin jälleen Tuulimäen Boxingsalilla taistelemassa vanhuutta vastaan 11 erän harjoituksella. Se tuntui kyllä ihan hyvältä, mutta sitten iltapävällä tunsin kyllä sen hiukan vieneen voimia ja energiaa. Myös samalla vietän 28:tta NO SOME päivää ja jotenkin tänään tunne luisuvani jonnekkin kohteeseen "merkityksetön"? On se sellainen tunne kun en ole pävittänyt mitään en facebookkiin en instagramiin enkä muuhunkaan someen. Elämä sinänsä soljuaa ihan hyvin, verkkaisesti tosin, mutta ehkä tärkeimpänä on nyt kuitenkin yritykseni taistella tätä ikääntymisen takia vanhuutta vastaan ja vastustaa tunnetta "merkityksetön" vielä en tiedä onnistunko siinä. Aion nyt katsoa ja raportoida sitä täällä blogissani salaisesti, toivottavasti sitä ei kukaan huomaan.Nyt iltapäivällä istuskelin partsilla lukien KEITH RICHARDIN kirjaa ELÄMÄ....sopii hyvin tähän omaankin elämänkulkuun....Uskon että ajatuksissani vaivun tässä viikkojen ja kuukausien aikana pohtimaan tätä elämää enemmänkin....onhan se suuri asia jos sitä saa vielä elää!

30.9.2023 On lauantai ja syyskuun viimeinen päivä. Ja en ole pävittänyt yhtään mitään facebookissa ja enkä myöskään somessa kertoillut kuulumisiani, tapahtumia ja tapaamsia. Ei sikseen, että sitä olisi kukaan kaivannutkaan, sillä ainakaan ei kukaan ei yksikään kavereista ja ystävistä ole sitä ihmetellyt tai kysellyt.Tietenkin niillä mun facebook sivustoilla on niin paljon juttuja ja kuvia ettei sen runsauden ollessa ole enään mitään kysyttävääkään. Face to face tapaamiset viikottaisien tapaamisten kanssa cafe Torpanrannassa ovat jatkuneet ilman virtuaalista pävittämistä. Niinpä nyt siirrynkin lokakuun puolelle huomisesta ja keskityn edelleen Tuntuman Säilyttämiseen Tuulimäen Boxingsalilla neljästi viikossa ja yritän päästä taas painonpudotukseni hallintaan sillä syyskuu ei ollut menestys vaan 400 gramaa painon nousua. Tervetuloa lokakuu 2023!