Tapaamisia & Tapahtumia & Tarinoita

 

Hyvää sunnuntaipäivää. Kevät tekee tuloaan, toivottavasti, nyt sataa ulkona lunta minkä soisi kyllä jo lakkaavan. Huomenna on HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus taas cafe Torpanrannassa ja se on hienoa. Sitten minulle tuleekin lähes kuukauden paussi sillä lähdemme Muruni kanssa pienelle kierrokselle Andalusiaan ja takaisin tullessamme toivottavasti kevät olisi puhjennut ja myös terassikausi saisi alkunsa. Näin myös tästä virtualisesta elämästä tulee paussi ja treenit Tuulimäen Boxingsalilla myös, sillä takaisin tullessani aloitan VARJONYRKKEILY leirini Toppelundin Areenalla ja paluu Tuulimäen salille tapahtuu 1.8. jälkeen. Näin siis kohti kevättä ja kesää....Virtuaalisin terveisin...palataan jossakin vaiheessa taas Tapaamisiin & Tapahtumiin & Tarinoihin!

Eilen 15.1.2024 oli jälleen HEI ME KAHVITELLAAN maanantain viikottainen kahvittelutapaaminen kavereiden kanssa. Se on arvokas juttu. Niin monenlaisia kavereita, ex-urheilijoita, koulukavereita kymmnien vuosien takaa, muusikoita, laulajia, liikemiehiä ja ystäviä vaikka mistä ammateista. Myös kavereita joihin olen tutustunut vasta vähän aikaa sitten. Näin tämä vuosi 2024 on saannut hienon alkunsaja eilinen kahvittelu oli kyllä ihan Rock and Roll! 

1.10.2023 Ah, lokakuu....Syksy on nyt todellista. Syyskuu meni nopeasti. Niinkuin myös kolmekymmentä ensimmäistä päivää ilman some päivityksiä facebookissa, instagramissa, twitterissä ja ym.ym. Ja tänään jälkeen kolmenkymmenen päivän jälkeen sain ensimmäisen kysymyksen; "onko kaikki hyvin, kun ei ole vähään aikaan näkynyt päivityksiä missään" Hmm....Laitoin viestin kaikki hyvin, olen vain päättänyt pysyä poissa somesta ja virtuaalisesta elämästä. Tänään aloitin myös lokakuun treenit Tuulimäen boxingsalilla. Oikeastaan olen innostunut taas uudesta kuukaudesta. Treeni ja paino haasteestani, seuraamaan elämää tämän kuluvan kuukauden aikana, miten elää ilman somea? Poislukien tätä seuraamista ja raportoimisra tällä blogisivullani, joka on siis salainen tai ainakin koitan kirjoitella ilman, että kerron siitä kenellekkän. Viikko aloitetaan taas huomenaamuna HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisella kavereiden tapaamisella cafe Torpanranassa...tällä lähdetään.... lokakuu 2023...

Tänään 3.10.2023 tulin taas aamutreeneistäni Tuulimäen boxingsalilta ja ennenkuin menen suihkuun oli mun lähetettävä HEIKKI ORASMAALLE terveiset EIF-jalkapallojoukkueen noususta Veikkausliigaan korkeimmalle tasolle. Minulla on ollut ilo seurata EIFFIN pelejä jo monia vuosia ja meille on tullut kavereiden kanssa tavaksi ainakin kerran kesällä vierailla EFFIN peliä katsomassa Tammisaaressa  ja on ollut aina ilo tavata tämä Tammisaaren Keisari (minkä lempinimen olen antanut Hessulle) joka on ollut EIFFIN huoltaja ja yksi tärkeä hengen nostaja. Hessu on muutenkin herrasmies, urheilumies, stadin slangin puuhamiehiä, voimailu-urheilussa ollut myös mukana ja asunut samassa talossa kummisetäni ja Berliinin Olympialaisissa kultaa voittaneen nyrkkeilymestarin STEN SUVION kanssa.....ehkä tämä kuva ja kuvatkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa....ONNITTELUT EIF & HESSU sekä PELAAJAT!

Tässä kerran Kappelissa kahvitellessamme siis vuosia sitten pyysin ISÄ MITROA siunaamaan EIFFIN menestyksen ja nousun Valioliigaan, Heikki kuuntelee pyyntöäni ja Masa von Elm nauraa sille, mutta menihän se perille....

Tässä myös yksi kuva kentän laidalta, kun olin EIFFIN peliä ja Hessua moikkaamassa. Näitä kuvia löytyy vuosien varrelta useammaltakin kentältä missä vierailin  katsomassa pelejä. Olen aikamoinen futisfani. Se alkoi KAI PAHLMANISTA ja HPS:sän peleistä, jatkui ATIK ISMAILIN ja HJK:n monivuotisesta seuraamisesta pitkin etelä-Suomea myöten.....molemmat lapseni pelasivat futista ja olin aina kentän laidalla kyllä katsomassa....hmm...olen nähnyt futista enemmän kuin nyrkkeilyä....joo, se on kyllä aika paljon....no tämä kuuluu nyt tähän osioon Tarinaa.....

5.10.2023 Tänään aamulla jatkoin jälleen taisteluani  vanhuutta vastaan Tuulimäen boxingsalilla 11 erän harjoituksella ja se tuntui yllättävän hyvältä tänään, mutta en aio kuitenkaan vielä muuttaa harjoitustani 12:ta. erään...vielä. Lokakuun alku on saannut alkunsa rauhallisesti ja pari tapahtumaakin on edessä, joten mielenkiintoni harjoittelemiseen ja elämään tässä hetkessä ilman virtuaalista elämää jatkuu. Edelleenkin tunnen yhä suurempaa päättäväisyyttä hylätä virtuaalinen elämä ja tyytyä ihan oikeisiin tapaamisiin ja kohtaamisiin kavereiden ja ystävien kanssa. Antaa nyt päivien, viikkojen ja kuukausien muodostaa omalla rauhallisella               rytmillä sen. On vain tämä päivä ja tämä hetki....

    Tiia & Jerri sekä Muru ja minä viettämässä iltaa Töölöläisittäin legendaarisessa Ravintola Elitessä

7.10.2023 Lauantai aamupäivällä olen ABC:llä pitämässä pienen Coffee Time hetken ja miettimässä tätä elämän menoa, irrottautumista somesta. Se jatkuu vaikka tänään se tuntui vähän rajummin. Jotenkin sellainen putoaminen pois jostakin, sai sellaisen  tunnemaailman aikaiseksi, kun antaa itselleen uteliaisuuden viedä katsomaan päivityksiö, tykkäämisiä ja jotenkin huomaa olevansa ulkopuolinen? En tiedä, pitäisikö todellakin poistaa esimerkiki facebook kokonaan ja jättää muut sinne tykkäämään toisistansa ja päivittämään omia merkittäviä päivän tapahtumia. Tämä poistuminen virtuaalisesta elämästä onkin kovin vaativaa ja ihmeellinen juttu? Esimerkiksi tämä facebook, jossa olen ollut mukana 2008:sta alkaen. Kuinka se on koukuttanut ja saa tunteen etttei sieltä voi olla pois. Päivittämättä tapahtumia jossa on mukana tai kertoa omista saavutuksista tässä päivässä tai tapaamisistaan tässä päivässä? Minulla ei ole mitään myytävää, ei ole mitään syytä mainostaa itseäni. Se on tehty. Enään ei ole kerrottavaa. Tunnen olevani merkityksetön. Vaikka kuinka yrittäisin keksiä, miten ja missä olen merkityksellinen, en keksi sitä? Ja se ei tarkoita sitä etteikö elämä olisi merkityksellinen. Minulla on perhe. Muruni ja lapseni puolisoineen. Tyttäreni dogi Milokin on minulle merkityksellinen. Ystävät, joita tapailen ovat merkityksellisiä. Treenaaminen Tuulimäen boxingsalilla on mitä merkityksellisintä. Mutta minä itse? En voi tuntea olevani merkityksellinen. Koitan löytää nyt päättäväisyyttä jättää tämä virtuaalinen elämä taakseni sillä minusta kyllä tuntuu, että aika on kulkenut ohitseni jo monta kymmentä vuotta sitten. Jäljellä ovat muistot mun sisimmässäni, syvällä, vain minulla. Tästä siirrynkin tähän menevään päivään ja voin kertoa, että sain tuolta glamourin ja säihkeen keskeltä olevalta ystävältäni senor Don Pasilta Espanjasta terveiset ja se lämmitti ja ilostutti, varsinkin kun täällä on harmaata ja kylmää.....haluaisin aurinkoon, lämpimään ja valoisaan....Buenos Dias senor Pasi......